perjantai 27. kesäkuuta 2014

18-22.6.2014, ITÄVALLASSA KORKEANPAIKANLEIRILLÄ ZEINISBACH-JÄRVELLÄ JA LÄHIVUORILLA

Jotenkin nyt vain tuli meleen ja haluan tämän upean pitkän viikonlopun muistelu-jutun aloittaa näin negatiivisesti. Ettei vaan kukaan lukijani minusta tekisi positiivisten juttujeni takia vääriä johto päätöksiä. En ole kultalusikka suussa syntynyt, enkä rahaläjässä eläjä.

Elämässä pitää jokaisella olla unelmia ja haaveita, joita voi piikkuhiljaa toteutaa.
Itselläni on suuri haave joskus kiipeillä Klettersteig jonkun kallioisen vuoren huipulle
 eli mennä reittiä jossa on turvavaijeri, itsellä turvavaljaat ja niillä olla vaijerissa kiinni.
 Näitä reittejä löytyy Alpeilta paljon ja eritasoisia, ihan lapsillekin tarkoitettuja.

 Aika näyttää kuinka tuossa haaveessa käy. Vaikkapa tämän Ballunspitze-vuoren huipulle
 ja 2671 metrin korkeuteen. Tuonne menee kaksi eri reittiä helpompi ja vaikeampi.

Kun kannan sydämessään hautaan asti surullisia ja ikäviä asioita, kun tiedän miksi olen jo pikku-tyttönä haaveillut ulkomailla asumisesta, jonka takia tämä haaveiden toteutuminen on niin suurta ja mukavaa,.. kun on saanut pilkkausta ja halveksuntaa kertoessaan tykkäävänsä uudesta kotimaastaan ja vaikka on kertonut positiivisen aidosti tästä mukavasta uudesta elämänjaksostamme,..

Polku on joskus kivinen ja jyrkkä. 

Niin, minäpä käännän tuon kaiken päälaelleen ja nautin vielä enemmän tästä elämästä. Kun on oppinut ja osaa iloita pienistä arkipäiväisistä asioista saa myös iloita tosi usein. Nämä meidän reissumme ovat minulle monien asioiden takia suuria ilon, riemun ja positiivisia fiiliksiä tuovia. Elämän huolista ja murheista kumpuaa suuri elämän nautinnon riemu ja iloitseminen. Jokainen reissusuunittelu, jokainen mökkiauton kurvailu pihasta ja jokainen reissumme on suurta juhlaa, elämän parhautta. Elämästä pitää nauttia, kun emme uusintaa saa. Eivätkä positiiviset asiat ole leuhkimista.
 Meistä tulee sellaisia, mitä ja miten ajattelemme. :)


 Nämä reissut ovat mukava jotenkin muistiin laittaa tuolta kymmenien tuhansien kuvien joukosta. Minun yksi suuri ilo monista muista iloista on se, että kulkiessani räpsin valtavasti kuvia pokkarikamerallani. Haluaa niin näitä hetkiä muistiin laittaa. Vaikkeivat ne maisemat kuvissa niin hienoilta näytäkään kuin paikan päällä. Näitä sitten vaan on niin mukava käydä katselemassa täältä vaikka niiden laatu muuttuukin huonommaksi, kun kuvat nettiin siirtää. On vaan niin mukava kulkea nuo reissumme täällä näin, aina vaan uudestaan ja iloita niitä hetkistä sitten useasti. Ei iloa, positiivisuutta ja kiitoksia ole tässä maailmassa liikaa. :)


Asiaan ja tähän pieneen uuteen reissumuistoon tältä viikonlopulta. Jotakin pientä, arvokkaita muistoja ja joitakin kuvia meille rikkaista muistoista, joita saimme kokea talsiessamme Alppien rinteillä.

Kuvia Silvretan mutkatiestä 21.10.2011.
Ilma oli tuolla korkeuksissa tuolloin helteinen.
Tienoo kauniissa ruskassa näytti kauniilta.

18.6.2014: Viimeistä vietiin, siis pitkää viikonloppua ja seuraava taitaakin olla vasta lokakuun alussa, kun on Saksojen yhdistymispäivä. Täällä pääsiäisen jälkeen on yhtä juhlaa karavaanareille, kun sen jälkeen on kahden kuukauden aikana neljä pitkää viikonloppua. Täällä ei vietetä ja tunneta juhannusta, se kuuluu pohjoismaihin mutta Suomen juhannuksen aikoihin on aina joku uskonnollinen arkipyhä. Vuosi aiemmin se sattui lauantaille ja nyt torstaille. Eli kevät on täällä jo yhdenlaista lomasesonkia, kun koululaisilla on viikon loma pääsiäisen jälkeen ja taas kesäkuun alussa osavaltiosta riippuen viikon tai kahden lomia. Myös perheelliset ja muutkin pitävät lomiaan pienissä pätkissä pitkin vuotta, kun koululaisillakin on lomia lähes joka toinen kuukausi.

Viime kesänä kahdesti yritimme päästä tälle reissulle ja leirintäalueelle. Pieni leirintäalue oli kummallakin kerralla täynnä. Nyt meitä onnisti. Kun varasimme paikan, lupasi tuolloin säätiedotus parempia ilmoja. Vain torstaina piti olla pilvistä ja pieniä sadekuuroja. Mietimme kyllä, että perummeko, kun lähtömme lähestyessä lupasi jo pilvistä ja sadetta perjantaillekin.

Lähdimme matkaan. Ruuhkia ei matkalla ollut. Vettä vähän sateli, mutta kun saavuimme Silvretta-Hochalpenstraßelle joka lähtee Montafon laaksosta, sade oli loppunut. Tämä tie on yksi suosituimmista Alppien ylitysteistä ja karaavanarinkin helppo ajaa. Mutkatie on reilut 22 kilometriä pitkä ja siinä on 34 mutkaa. Kuvistani pilvisellä ilmalla auton lasin läpi otettuna tuli surkeita mutta tässä lyhyt filmi paikan kauneudesta netistä. Filmissä näkyy vain tien mutkainen alku. Filmin loppu puolella oikella ei näy vuoren huippua mille me kapusimme sumussa. Tämä tie on maksullinen tie mutta nyt siellä ei maksuja peritty. Tie näytti nyt monin paikoin työmaalta eli levennys- ja parannustyöt olivat meneillään. Miksihän mutkia levennetään, kun hyvä tie oli ajaa 2011:kin? 


Ylhäällä on kaksi isoa patojärveä, Vermuntstausee, jota myös näkyy tuossa filmissä ja Silvretta-Stausee. Silvretta-Stauseen rannalla on turistien suosima paikka isoineen parkkipaikkoineen, sekä shoppailupaikka ja hotellikin löytyy. Tässä kannattaa pysähtyä kävelylle tai lähteä vuorille vaeltamaan. Tästä turistipaikasta laskeuduimme reilut kuusi kilometriä alemmas. Täällä ylhäällä ajellessa oli tienvarsilla hevosia ja mulleja.


Ja ajelimme muutaman kilometrin taas ylemmäs ja patojärven Stausee Kopsin vieressä Zeinisbachin rannalla olevalle pienelle Campingplatz Zeinisseelle. Leirintäalue sijaitsee 1820 metrin korkeudessa eli korkeanpaikanleirillä olimme. Leirintäalueen vieressä on majatalo, Alpengasthof Zeinisjoch. Leirintäalueellakin oli huoneita vuokrattavana. Leirintäalueelta saimme niinkuin täällä Alppi-Saksassa ja Itävallassa monin paikoin saa, alueen kortin millä saa kulkea paikallisissa busseissa ilman, ja muitakin ilmaisia etuja ja alennuksia niillä saa.
 Kotona jo olimme netistä tutkineet vaelluskarttoja, mutta leirintäalueelta saatuamme paperisia karttoja ja esitteitä, tutkimme ja tutuistumme paremmin vielä täältä lähteviin reitteihin.


19.6.2014, Torstai: Aamulla oli selvää mihin lähdemme, helppo reitti valittiin. Helpompiakin olisi ollut. Googlen kartassa on leirintä-alue väärässä paikassa. Kävelymatkaa tuolla reissulla tuli 12 kilometriä ja nousuja 381 metrin verran. Kartalla näkyvä reitin korkeuserot näkyy eri väreillä, punaista on menty korkeimmalla kohdalla ja vihreätä matalimmalla.


Täällä oli monta risteystä ja vaelluspolkua. Täältä sivuilta löytyy jonkin verran Itävallan vaellusreittejä, wanderwegejä.

19.6.2014,KÄVELYRETKI WIEGENSEE-JÄRVELLE!

 KUVASTA KLIKKAAMALLA PÄÄSEE KUVIIN!


Paluu matkalla patojärvelle päästyämme alkoi taivas selvetä ja aurinko paistaa.


20.6.2014, Perjantai: Yöllä satoi välillä kovastikin vettä ja aamu valkeni sumuisena. Päätimme lähteä kuitenkin suunnitellulle retkellemme ja onneksi lähdimme emmekä jääneet vaan vötkistelemään. Reppuun otimme mukaan vaatetta, vähän syötävää, juotavaa ja niin lähdimme kävelyretkelle. Tälle reitille tuli matkaa 11.2km


Nousua tällä matkalla kertyi kaikkinensa 557 metriä. Kun viime vuoden lopulla teimme sen meidän tähäastisen ennätysnousun niin se 1060metrin nousu tuntui hepommalta kuin tämä, vaikka paikoin mentiin jyrkässä silloin oli polku hyvää ja mehän tulimme sitten Wank-vuorelta alas hissillä. Nyt kun laskeudumme alas se varmaan teki tästä raskaamman oloisen tai sitten vaan kunto on huonompi.



20.6.2014, KÄVELYRETKI BREITSPITZ-VUOREN HUIPULLE

 KUVASTA KLIKKAAMALLA PÄÄSEE KUVIIN!


BREITSPITZ-vuori 2203 metriä jalkaisin valloitettu!!!
Kiitos!


21.6.2014, Lauantai: Ihana aurinkoinen aamu. Lämmintä oli syödä aamupala mökkiautomme edessä ja nauttia ympärillä olevasta vuori- ja järvimaisemasta. Kissatkin silmät sirrillään ihmettelivät verkko-oven takaa ja ilmeistä näki, että hekin nauttivat, ne maailman parhaat karavaanari-Kissat. Karvattomilla karavaanareilla tai oikeastaan minulla vain, tuntui jalat eilisestä retkestä vähän kankealta, mutta ei mitään kipuja ollut. Illalla kyllä jalkoja särki ja piti napata särkylääke suuhun. Päätimme kuitenkin, että kierrämme vain puolentoista kilometrin pituisen lenkin järven ympäri. Meillä olisi niin tehnyt mieli lähteä korkeammille valloituksille, kuin mitä eilen teimme ja aurinkoisessa säässä. Minulle oli jo sykemittari ilmoittanut, että lepoa 120 tuntia, joten jätimme nuo haaveet seuraavalle reissulle ettei tämä korkeanpaikanleiri mene ylikunnon puolelle.

Niin sitten lähdimme järveä kiertämään. Seurasimme hetken saksalaisen kuvausryhmän puuhasteluja, yksi ajoi moottoripyörällä edestakaisin loivaa rinnetta ja muut kuvasivat. Olivat Suzuki-miehiä. Niin kuin alla olevasta tämän päivän valokuvaelokuvan taustamusiikin nimi sanoo, HALUAN TIETÄÄ, sopii niin täydellisesti tälle kävelyretkelle. Minäkin halusin tietää pitemälle kuin mitä tuo järven kierros olisi näyttänyt. Halusin tietää, mitä kulman takana, laaksossa ja laskettelurinteen päältä näkee. Niinkuin tässä mukavassa elämässäkin, haluan tietää ja nähdä aina vaan lisää, tehdä niitä löytöretkijä.

Niin lähdimme sitten kulkemaan mielemme mukaan. Kuljimme vedenjakajan ohi, toiseen suuntaan virtasi Reinille ja toiseen suuntaan Tonavalle päin. Kuljimme useiden eri mulli-, hieho- ja lehmäaitauksien ohi, jutellen heille ja ihmetellen miten ne pysyy tuolla jyrkällä rinteellä. Tienoo tuoksui paikoin heidän tuotoksilleen eli hyvin maalaismaisemissa ja -tuoksuissa kävelimme. Täällä oli varoitus pyöräilijöille, että vaan kokeneille vuoripyöräilijöille. Joten saamme pitää pyörämme takatallissa, enkä lähtisi tuohon laskuun pyöräilemään. Kävellen hitaasti paljon mukavampaa on nauttia näistä maisemista ja auringosta. Niin edessämme sitten jo näkyi Wirl-kylä. Ei kun me halusimme tietää miltä siellä näyttää ja saako sieltä päiväkahvit. Ja saihan sieltä kera piirakan. Alhaalla minä sitten ehdotin, että jos me kävelisimme katsomaan miltä näyttää tuolta laskettelurinteiden päältä ja lähempänä Ballunspitze-vuorta. Niin tallustelimme sinne. Kävely tuntui kevyeltä, leveää väylää pitkin oli nautinto kävellä, kun ei tarvinnut joka askelta tarkasti ottaa ja pystyi ihastelemaan vuorten rinteitä. Tästä verryttelylenkistä tuli 10 kilometrin pituinen ja nousuja matkalle tuli yhteensä 405 metriä.




Kahvitauolla näköjään istuttu parikymmentä minuuttia ;-)


21.6.2014 KÄVELYRETKI WIRL-KYLÄÄN

 KUVASTA KLIKKAAMALLA PÄÄSEE KUVIIN!



22.6.2014, Sunnuntai: Lämpimin päivä tulossa ja pois oli lähdettävä.


Tuommosia kotteroita bongasin matkalla ja niitä tuli vielä neljä perässä lisää.


Baijerissa oli kahden viikon lomat loppumassa, aurinkoinen sää sai moottoripyörät liikkeelle. Sekä näki, että hollantilaisilla oli kesälomat alkaneet. Ruotsalaisiakin autoja vajaat kymmenen bongasimme ja muutama mökkiautokin, mutta emme ole kertaakaan liikenteessä nähneet suomalaista mökkiautoa. Viisi kertaa parkissa tänä kolmen ja puolen vuoden aikana. Muutaman kerran on suomalainen henkilöauto nähty. Ruuhkaa oli ja monenlaista kulkijaa. Fernpassin tienoilla edettiin hitaimmillaan tunnissa 7 km ja kahdessa tunnissa 45 km. Myöhemmin nämä pyöräilijät tekivät ruuhkaa.


Kotomaan korkein vuori, Zugspitze, siinä edessämme. 


KIITOS ja kiitos vielä, tästä ikimuistoisesta reissustamme!

Soleil

2 kommenttia:

Captainkidd kirjoitti...

On hienosti toteutettu kokonaisuus !

Soleil kirjoitti...

Mukava, kun käyt kuvia katselemassa. :)
Toteutus on vielä niin harjoittelua. Reissu oli kyllä erityisen mukava ja tällaisia reissuja pitää tehdä vaan lisää.
Terveisiä ja mukavaa kesän jatkoa teille sinne! :)