maanantai 17. lokakuuta 2016

16.10.2016: KAUNOTAR-KOMISTUS BONGATTU!

Kuningaskalastaja - Eisvogel - Kingfisher! Päivä sisälsi myös sumua ja hämyä, syksyn upeita värejä, aurinkoa, sinistä taivasta ja satoja kaakattavia lintuja.


Syksy tuli aivan yllättäen ja muutamassa päivässä alkoi kauniita ruskavärejä enemmän näkymään. Täällä päiväretkikohteessa oikeastaan näkyi enemmän kuin kotimaisemissa. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet täällä poikkeuksellisen kylmää aikaa. Radiossakin on sanottu, että nyt lokakuussa on marraskuun ilmat. Näin se on tuntunut meistäkin olevan. Aamulla muutama lämpöaste on tuntunut pakkaselta ja päivällä reilu kymmenen lämpöastetta hyvin kolealta. Kissatkaan eivät ole viihtyneet pitkään parvekkeella. Lauantaina oli jo ajan jaksoon sopivampaa ilmaa, kun mittari näytti varjossa 17. Syksyn tietää myös tulleen luoksemme siitä, kun aamusta on sumuista, hyvin usvaista. Voi olla, ettei koti-ikkunastakaan näe, kuin muutaman talon päähän. Toisaalta tuo sumu tekee maisemista kauniin ja vielä kauniimman kun sen takaa paljastuu myöhemmin aamupäivällä sininen taivas. Täällä ruska-aika on paljon pitempi aika kuin mitä se on Suomessa. Keväällä puihin lehdet tulevat niin eri aikaan. Riippuu keväästä, mutta huhtikuun alusta toukokuun loppuun lehdet puihin tulevat. Syksyllä myös puiden lehdet kellastuvat ja tippuvat samallalailla hyvin eri aikaan.

Niin lähdimme taas päiväretkelle. Meillä oli pieni suunnitelma ollut lähteä yksi huippu valloittamaan, kun siitä olemme monta vuotta puhuneet, mutta Mieheni ei saanut nelosrokotteen pistoksen takia rehkiä.

Ajelimme Günzburgin kupeeseen ja Tonavan rannalle aamukävelylle. Sumun takia ei näkyvyyttä kovin pitkälle ollut, vaikkakin moottoritiellä näki tänään hyvin. Joskus moottoritiellä nopeusrajoitus on ollut 60, kun ei meinaa edessä olevaa autoa nähdä sakean sumun takia.


Rakastan suuresti kulkea kamera kädessä ja kuvata. Tämä antaa myös hyvän tavan lähestyä asioita lähemmin. Jos en kuvaisi, niin moni juttu olisi jäänyt ihmettelemättä yhdessä. Kuvat ovat myös tärkeitä ja ne kertovat aina tarinoita. Tietysti kuvien tarinaan sisälle ei pääse samalla tavalla kuin itse kuvan ottaja, sen hetken tunteen ja fiiliksen kanssa. Kuvien suhteen olen tullut aika pihtariksi, enkä niitä tänne blogiin alkuperäisen kokoisina enää juurikaan laita.
Kuvaamisvillityksen olen saanut tartutettua myös Mieheeni, vaikkei hän niin intohimoinen asiasta olekaan kuin minä. Pokkarikamerani vaan alkaa elämään viimeisiä hetkiä, kun ei aina enää tottele painallustani sormeni alla vai haluaako se vain rajoittaa intoani.
Tässä opettelin kuvaamaan kukkia. Aika hyvin sainkin vesipisarat omasta mielestä näkymään kukinnon lehdellä ja hämähäkin seitillä. Taas Mieheni joutui odottelemaan, kun minä puskissa kyyhöttelin. Kuvia tuli tällä päiväretki kävelyllä otettua lähemmäs 400.

Tässä eivät vesihelmet niin hyvin näy kuin alkuperäisissä kuvissa. Valkoiset pallot pensaissa oli aivan uusi tuttavuuskasvi.

Tämäkin ulkosuomalaista aina ihmetyttää positiivisesti, kun metsissä on runsaasti linnunpönttöjä ja jopa ruokintalautoja.


Metsä ja pellot kauniin sumuisina.


Suomessa on Eu:n alueella eniten metsiä ja Saksassa on kuudenneksi eniten. Noin kolmasosa Saksan maanpinta-alasta on metsien peitossa. Metsissä kulkee aina merkittyjä pyöräily- ja vaellusreittejä. On myös alueesta infotauluja, ainakin täällä etelä-Saksan alueella.


Nau-joen varressa meni useita onkaloita omenapuutarhastapäin jokeen. Takanamme kuului oksien katkeilemisen pauke, eikä tuolla ketään ihmistä liikkunut. Olisiko majava pötkinyt meitä pakoon.

Tässä syksyn värejä ja tammenterhoja.


Vuoren rinteillä kierteleviä polkuja on mukava seurata, kun taas metsässä on mukava katsella puiden muotoja. Puista otankin aina paljon kuvia. Puut minulle aina kertovat muidoilla omaa tarinaa. Joku puu näytää satupuulta, joku kummituspuulta, kun taas joku ritsapuulta ja niin edelleen. 


Niin ajelimme täältä Tonavan rannalta vähän matkan päähän. Täällä päin kävimme heinäkuun alussa retkellä. Tässä juttu, 10.7.2016: DONAUMOOS, Leipheimer Moos. Nyt paikka näytti vähän erilaiselta, kuin tuolloin hellepäivänä. Rantaheinikkoa oli niitetty ja merihanhia oli paljon enemmän kuin tuolloin.


Hvvin äänekästä "porukkaa" oli paljon liikkeellä.


Lähikuvia linnuista en kamerallani saa.


Kävelimme järven toiselle puolelle. Ihmisiä oli muitakin liikkeellä kävellen ja pyöräillen. Pellolla oli lauma haikaroita ja taivaalla pörisi pienlentokoneita.



Mieheni näki jonkun pienen linnun menevän alapuolella kuvassa olevan saarekkeen taakse. Odottelimme pitkään hiljaa, että näkyykö sitä uudestaan ja kun ei näkynyt siirryttiin rannalla vähän eteenpäin.

 Olemme vuosia puhuneet tästä värikkäästä linnusta joita monien infotaulujen kuvissa komeilee, kuinka hienoa olisi sellainen livenä nähdä. Viikko aiemminkin luontoretkellä linnusta puhuttiin ja sitä katseltiin. Näitä lintuja on arvion mukaan etelä-Suomessakin noin 10-30 yksilöä. Täällä päin paljon runsaammin.

Ja sitten se ihme tapahtui. Kummankin katse seurasi hetken tuota aika pienikokoista lintua, kun se alhaalla kuvan keskellä olevaan puuhun lensi matalalla veden pinnan läheltä. Katsoimme hämmentyneinä toisiamme ja totesimme tuon leimahduksen jälkeen ja sanoimme yhdestä suusta, että se oli Kuningaskalastaja. Se lensi niin nopeaa, että vain hetken kerkesimme nähdä sen sinisenturkoosin höyhenten kauniin kiillon auringon valossa veden pintaa ja sinistä taivasta vasten. Sen väri aivan loisti. Kameroilla emme kumpikaan kerenneet tuohon loisteeseen reagoimaan, mikä kyllä kovasti harmittaa. Se hetki vain oli niin nopeasti ohi. Toisaaltaan linnusta sanotaan, että useimmin ihmiset näkevät siitä vain sähkönsinisen välähdyksen, jota ei unohda koskaan. Tuo kyllä pitää niin paikkansa ja vähän lohduttaa tässä harmituksessa, kun kuvaa ei saatu. Kaunotar-komistus lensi vain noin viiden metrin päästä meitä. Näimme kumpikin, kuinka se puun alaoksille lensi.

Odotimme tuon leimahduksen jälkeen vielä pitkään, että jos se lentää puusta pois. Minä hiivin toiselta puolelta puun alle ja katselin ympärille ylös puuhun hyvin tarkasti, mutta merkkiäkään tuosta ei näkynyt.

Emme ole lintujen bongaamiseen niin innostuneita, että istuisimme tunti tolkulla odottamassa, mutta nyt tuli puhetta, että pitäskö tuonne tuolit raahata ja mennä odottamaan, jos näkisi kauneuden uudestaan.

Täällä tuli yksi uusi bongaus lisää, taivaanvuohi. Unkarin reissun jälkeen olemme kirjanneet kuvasta tunnistetut linnut ylös ja niitä on kertynyt neljän kuukauden aikana vajaa 60 lajia.


Filminpätkä tältä puolen järveä.


Merihanhien lentoharjoituksia.


Kauniita ruskan värejä alkaa jo jonkun verran olemaan.


Tänäänkin oli 17 lämmintä varjossa ja nyt maanantaina 19. Jospa tästä eteenpäin ilmat jatkuisivatkin ajankohtaan sopivina, lokakuisina eikä marraskuisina.


Soleil

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Me asuttiin silloin Saksassa Ehingenissä, Risstissenin pienessä kylässä. Meidän talolta oli lyhyt kävelymatka Tonavan varrelle ja sen vartta sai kävellä pitkään, pellot ja niityt sitä kehysti. Se oli parasta meidän kodin sijainnissa, että Tonava virtasi vierellä. Sen lisäksi se Tonava tarjosi monenlaista paikkaa, oli suojaisampaa, rönsyilevää, oli virtaavaa jokea eri leveyksillä, oli keskellä matalikkoa ja oli erilaisia pieniä 'sivujokia'. Se, miksi tämä oli parasta, oli juurikin monipuolinen linnusto. Olen bongaillut lintuja pienestä pitäen, ja nimenomaan kameran kanssa pääasiassa, en siis kirjoittanut mitään listaa koskaan kaikista niistä, mitä olen nähnyt.

Mutta se, mitä tässä tahdoin kertoa, on että mulla on niitä kuvia Saksan (ja muidenkin maiden) linnuista valokuvausblogin puolella. Kaikki lintukuvat Saksasta ja muualta löytyy 'lintukuva' -tägin takaa, tässä suora linkki niihin: http://heidisphotography.blogspot.fi/search/label/lintukuva
Saksa -tägin takaa löytyy sitten kaikki Saksa -kuvat, kuten kärppäkohtaamiset ja maisemat.

Harmikseni en ole lajeja nähtävästi jaksanut sinne rustata, mutta mielessä se kaikki tieto on, jos tulee tarve jokin laji tietää.

Kuningaskalastajan bongasin kanssa siellä meidän kodin vieressä. Nopeita kavereita on, en ehtinyt saada kuvaan, en ehtinyt edes tarttua kameraan.

Mutta hei, sinne meidän entisen kodin kulmille kannattaa mennä bongailemaan! ;) :D

Soleil kirjoitti...

Onpa mukava, kun olet nähnyt kauniin kuningaskalastajan sekä bongailut lintuja pienestä pitäen.

Mepä on joskus vuosia sitten ohi kulkiessa käyty tuollakin päin Tonavan rannalla vähän kävelemässä. Juuri Öpfingen-kylän kohdalla. :) Tuo on varmasti hyvää seutua, kun Tonava tekee tuollaisia kosteikkomutkia ja lähellä on myös pieniä lampia.

Olen sinun kauniita lintukuvia käynyt joskus katselemassa ja pitää käydä uudestaan.

Meillä on se pieni ongelma, kun kuvauskalusto ei ole sopiva lintukuvaukseen. Kuvista ei aina tahdo saada tunnistettua mikä tipi on kyseessä. Meillä on kirjat: "Lituopas" ja saksalainen "Vögel in Europe".

Täällä on hyvät puitteet lintuharrastuksellekin, niin kuin monelle muullekin harrastukselle. Meidät on vuorihulluus kyllä vienyt aivan mennessään.

Hyviä bongailuja sinne sinulle toivon! :)