28.10-1.11.2016: SUMUINEN PYHÄINPÄIVÄLOMA

Katselemassa Maailman pisintä linnaa ja bongailemassa kahdessa eri luontokohteessa lintuja.

28.10.2016, perjantai: Ajelimme Erdingeniin ja Wohnmobilpark Erdingeniin yöksi. Siinä vieressä on kylpyläparatiisi, Therme Erding.

Paljon parkkipaikkoja ja iso parkkitalo, mutta kovaa vauhtia aamusta paikat jo täyttyivät.

29.10.2016,lauantai: Aamulla sumu peitti tienoon. Matkaparkki oli täynnä karavaanareita, useita italialaisia ja tsekkiläisiäkin lomalaisia. Vaikka kylpylä on vieressä, niin karavaanareille palvelut täällä pelaa. On omat vessat ja suihkut sekä karavaanareille muut tärkeät palvelut tarjolla.

Jatkoimme matkaa sumussa. Ajelimme Burghausenin kupeeseen Stellplatz am Waldpark Lindachiin. Sateen loputtua kaivoimme pyörät takatallista esille ja lähdimme pyöräilemään. Käytiin Burghausenin uudemmassa keskustassa. Vanhakaupunki on aivan toisella suunnalla jokirannassa. Käytiin kaupoissa ja hakemassa avain matkaparkin vessa- ja suihkutiloihin Bürgerhausista. Kaupunki näytti jotenkin oudolta, kun ei ollut siinä samassa sitä vanhaakaupunkia. Illalla vielä käytiin pieni kävelyretki matkaparkin vieressä olevassa Waldpark Lindachissa. Vessat ja suihkutilat olivat siistit ja tilavat.

Alueella oli kaunis ruska, joka auringon paistaessa olisi näyttänyt vielä kauniimmalta.

30.10.2016, sunnuntai: Meillä on ollut vuosia mielessä tutustua tarkemmin tähän vajaan 20 tuhannen asukkaan Burghausenin pikkukaupunkiin, mutta aina se vaan on jotenkin jäänyt. Kaupunki on perustettu jo 600-luvulla.

Oikeastaan meitä täällä kiinnosti linna, Burg zu Burghausen. Vanhimmat maininnat Burghausenin linnasta löytyy jo vuodelta 1025. Linna on maailman pisin linna 1051 metrin pituudella. Linna koostuu viidestä eri osasta. Linna sijaitsee hienolla paikalla harjanteella Wöhrsee-järven ja Salzach-joen välissä. Jokirannassa on vanhakaupunki ja harjanteella kulkee tämä hulppean pitkä linna. Linnan pihoille ei pääsymaksua ollut, ainoastaan museoon. Ihmehän tämä oli taas ulkosuomalaiselle.

30.11.2016: BURG ZU BURGHAUSEN

31.10.2016, maanantai: Maanantaiaamukin valkeni taas sumussa. Emme aamupuuhissamme kiirettä pitäneet ja lähtiessämme olikin jo muut karavaanarit lähteneet yöpaikaltaan, saksalaiset sekä englantilainen ja ranskalainen. Me ajelimme vanhan kaupungin kupeeseen parkkipaikalle ja lähdimme kävellen katselemaan vanhankaupungin puolta tarkemmin. Edellispäivänä linnaharjulta olimme jo jotakin nähneet. Kaupungilla oli paljon katujen ja rakennusten uudistustöitä meneillään.

Kaupungissa järjestetään kesäisin kansainvälinen jazz-tapahtuma, Internationale Jazzwoche Burghausen. Ensi kesänä 48. kerran. In den Grüben -kävelykadulla on valettuja katulaattoja, ilmeisesti kuparista, joissa on muusikoiden nimiä syntymä- ja kuolinpäivä tietoineen sekä päivämäärä milloin muusikko on esiintynyt kaupungissa.

Muutama kuva kaupungilta.

Salzach-joki on rajajoki Saksan ja Itävallan välillä. Maiden raja menee keskellä jokea. Käytiin pieni mutka Itävallan puolella.

Jättäessämme kaupungin taaksemme sumu kaikkosi ja sininen taivas oli edessä. Ajelimme luontokohteeseen Inn-joen varteen. Luontokeskus, Bayerisch-Oberösterreichische Europareservat Unterer Inn, ei ollut nyt auki. 1972 on perustettu Unterer Inn -luonnonsuojelualue suojelemaan ja turvaamaan lintujen elinoloja. Lähdimme iltapäiväkävelyretkelle jokivarteen.

Täällä aikaisemmassa jutussahan kirjoitin jo uudesta kamerastani. Sony DSC-HX90 maailman pienimmästä sähköisellä etsimellä ja 30x zoomilla (kinovastaavuus 24-720mm) varustetusta digitaalisesta kompaktikamerasta. Nyt testailin kameraa lisää. Maisemakuvat ei luonnollisestikaan kameralla ole yhtä laadukkaita kun Sony RX100:llä otetut, mutta se että kameran superzoomi antaa aivan uuden kuvaamisen kulman, on tuntunut loistavalta asialta. Kuvaaminen ei ole todellakaan helppoa. Vaikka kamera on kevyen yksijalkaisen säädettävän kamerajalan nokassa, niin pienikin liike saa etsimessä kuvan liikahtamaan reilusti. Hengitystäkin on pidäteltävä, kun yrittää kuvata. Kolmijalkainen tukijalka olisi parempi, mutta se painaa äkkiä kilon enemmän. En lue kirjoituksia siitä miten oikein ja hyvin kuvataan vaan yritän vaan opetella kokemuksen kautta. Eli en tiedä teoriassa mitään kuvaamisesta. En tiedä mikä on myös tässä, kun siirtää kuvan tänne bloggeriin, niin se muuttuu vaaleammaksi. Ilmeisesti bloggeri pienentää kuvan ja tuo vaikuttaa noin. 

Sony RX100:llä olen tottunut laadukkaisiin kuviin, omasta mielestäni, vaikka vanha kamera ei enää niin hyvä olekaan. Sony RX100 on myös paljon valovoimaisempi eli Sony DSC-HX90 kuvan laatu heikkenee lisää hämärämmässä. Tietysti kuvauskohdetta lähemmäs zoomatessa tulee mm. ilman väreilyä ja kuvan rakeisuutta esille. Ei Sony DSC-HX90 otetut maisemakuvat kuitenkaan huonoja ole.

Kun aikaisemmin ei nähnyt juurikaan kaukana olevia siivekkäitä tai jokivarren kevyenliikenteen tiellä liikkuvia, niin nyt voi kameralla voi siitä kaukana olevasta siivekäsjoukosta jopa tunnistaa lintuja. Kuvan laatu ei luonnollisestikaan ole huippuhyvä, eikä oikea lintukuvaaja edes tällaisia räpöstyksiä esille laittaisi, mutta mulle tämä antaa uuden kiinnostuksen kuvaamiseen, ovat pieniä aarteitani. Mieheni ei järjestelmäkameralla ja -objektiivilla (kinovastaavuus 450mm) pääse yhtä lähelle, kun taas kamerallani sillä kämmenen kokoisella pienellä kameralla pääsee. Olen kyllä kamerasta innoissaan, mutta kauhuissaan siitä mikä kuvaamisen rintamalla on tulevaisuuteni.  

Alueella oli paljon lintuja. Joessa olevan saaren takaa kuului kova raakkuminen ja välillä sieltä pyrähti taivalle lentoon suuri parvi. 

Joki on leveä ja pato suuri tällä kohdalla. Kävimme joen toisella puolella katsomassa Frauenstein-linnan rakennuksia. Auringon puolella tiilien koloissa oli mustia lintuja, naakkoja, jotka näyttivät nauttivan kovasti ilta-auringon lämmöstä.

Tänään uusia bongauksia olivat kuovi, töyhtöhyyppä ja tavi.

 Aurinko laski pian ja ajelimme lähelle Simbach am Innin laitamille Stellplatz bei den Freizeitanlageniin yöksi. Muutaman auton ilmainen matkaparkki oli urheilukenttien vieressä. Illalla eri-ikäisillä futaajilla oli kentällä harjoitukset, joita Kissat ikkunoista seurasivat, kun me teimme ruokaa ja söimme.

1.11.2016, tiistai: Aamulla heräsimme hyvin nukkuneina yläpuolellamme puussa visertävien pikkulintujen lauluun. Voiko aamu enää ihanammin ja mukavammin alkaa. Tytötkin tuntuivat olevan iloisia tuosta viserryksestä. Sumu jälleen peitti näkymät kauemmaksi.

Vasta matkaa jatkettuamme ja lähempänä Münchenia alkoi ilma kirkastumaan.

Simbachissa alkukesän suuri tulva teki isoja tuhoja. Tulvan tekemiä tuhoja sekä korjaustöiden jäljet olivat mökkiautonkin ikkunasta nähtävissä. Olikohan tuossa pienen joen rannalla se kohta josta tulva vei jonkun perheen talon ja jota televisiossakin tuolloin näytettiin? 

Mieheni oli tutkinut nettiä ja löytänyt Münchenin läheltä paikan jossa voisimme ehkä bongata kuningaskalastajan, Mittlere Isar (Kanal). Kanavassa niitä kuulemma usein nähdään. Lähdimme vajaan kymmenen kilometrin pyhäinpäiväkävelyretkelle.

Ismaninger Speicherseella, Münchenin oma meri, ja 80 pikkulammella sekä ympärillä olevilla kosteikkoalueilla on tärkeä merkitys vesilinnuille. Sanotaan tämän alueen olevan jopa yksi Euroopan kolmesta tärkeimmästä sulkasadon aikaisista kerääntymisalueista. Alueella on paljon erilaisia lintuja. Jopa talvellakin alueella kannattaa käydä.

Käveltyämme kanavan rantaa padon alapuolelle emme olleet uskoa taas näkemäämme todeksi, kun heti pusikkoon lensi kuningaskalastaja.

Järveltä kauempaa kantautui korviin sellainen kaakatus, jota en ollut ennen kuullut. Puhujia ja laulajia siellä täytyi olla tuhansia.

Nämä merihanhet ja kanadanhanhi, olivat kanavassa aika lähellä, mutta en missään nimessä olisi näistä RX100:lla saanut tällaisia kuvia kanavan reunalta, kuin aivan läheltä.

Nämä auringosta nautiskelijat ja järvessä kylpijät olivat jo vähän kauempana. Alakuvan järvinäkymä on ilman zoomia otettu.

Punasotkia, hanhia, yksi harmaalokkikin sekä tukkasotka nähtiin tässä.

Kaukaa niemestä ei edes lintuja silmin voi nähdä. Zoomauskameralla näyttää, että siellä on porukkaa kovasti. Tunnistaa voi puissa istuvat merimetsot, rannalla on paljon merihanhia, vedessä valtavasti silkkiuikkuja, punasotkia ja muutama joutsen.

Tämä joutsenpariskunta joka lähempänä rantaa harjoitteli kovasti kuviokelluntaa olivat jo helpommin kuvattavia. Aina ei esitys näyttänyt samaan tahtiin menevän. Harjoittelua kuviokellunta vielä vaatii.

Taivas alkoi yhtäkkiä pilvistymään, joka vaikutti, että vaikeampaa oli myös kuvata kauas. Montakohan tipiä tuossa suuressa mustassa rykelmässä on?

Tässä lähellä on Bemarin testirata, joka vähän näkyikin puiden välistä. Portti tästä eteenpäin on arkipäivinä kiinni, eikä järvenrantaa tuolloin pääse kävelemään. Protoautot ovat tarkoin suojeltuja. Nyt tiistaina pyhäpäivänä portti oli kuitenkin auki.

Olemme tottuneet vuorilla kuinka sää voi hetkessä vaihtua, mutta että täälläkin. Pian tienoo täyttyi sumusta. Sitä ihmettelimme, että mistähän tuo usva oikein tulikaan?

Mieheni näki kuningaskalastajan kolme kertaa ja minä kahdesti. Tämä tuntui uskomattomalle. Uusi bongaus täällä oli sinitiainen.

Tässä pitkän viikonlopun reittimme, kolme eri yöpaikkaa ja kaksi luontokohdetta.

 Suomessahan pyhäinpäivää vietettiin vasta viikonloppuna ja sunnuntaina 6.11, kun täällä sen oikealla paikalla tiistaina 1.11.

Oli mukava pyhäinpäiväloma.

Soleil