torstai 30. maaliskuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 7.osa: KAUNIITA VUORIMAISEMIA ANDALUSIASSA

Päivät 12-13.1.2017: Matkalta Rondasta El Chorro -pikkukylään Caminito del Rey -reitin loppupään maisemiin.


12.1.2017: Mietimme vielä aamulla, että jäisimmekö vielä yhdeksi yöksi Rondaan. Kovin mielellään olisimme jääneet kaupungin ympärille kallioiden alapuolelle vaellusretkiä kävelemään, mutta loma-aikamme on rajallinen. Portugalin mutka oli vienyt arvokkaita lomapäiviämme ja suunnitelmista oli jo pois jätetty Gibraltar sekä koko etelä-Espanjan rannikko. Mieli teki jo vuorimaisemiin. Liian paljon oli jo oltu tasaisilla maisemilla hanhikorppikotkien seurasta lähtemisen jälkeen. Täällä Rondassa olimme toki jo vuoria saaneet ihastella, mutta vuorihulluilla oli kova halu nähdä Espanjan vuoristoa lisää. Romanttisen viehättävä Ronda hyvästeltiin ja jatkoimme matkaa.

Kuvasta hiirellä klikkaamalla kuvan saa näkymään tietokoneen näytöllä suurempana.

Nautimme kovasti näistä vuorimaisemista ja mutkateistä. Muita kulkijoita täällä ei paljoa näkynyt.


Tämän näköalapaikan, Mirador del Guarda Forestal, olimme jo kotona katsoneet ja laittaneet mahdollisten käyntipaikkojen listalle.


Täällä vierähtikin muutama tunti katsellessa ja istuskellessa näiden maisemien äärellä. Ilma oli tosi lämmin.




Täällä bongasimme uuden lintulajin, muuttohaukan.



Täällä tapasimme hyvin iloisen suomalaisnaisen, joka oli asunut vuodesta 2008 Coin-kylässä. Hän oli matkalla vieraittensa kanssa Rondaan. Tapasimme myös vanhemman kanadalaispariskunnan, jotka olivat lomailleet Espanjassa jo 1970-luvulta asti. Olivat juuri tässäkin paikassa aiemmin käyneet ja pitivät kovasti näistä vuorimaisemista.



Ajelimme Sierra de las Nieves -kansallispuiston pohjoisella alueella. El Burgo jäi tällä kerralla katselematta niin kuin monta muutakin kylää ja pikkukaupunkia.


Yunqueran jälkeen asutusta alkoi olemaan jo vähän enemmän matkan varrella.


Matkalla oli kivan näköisiä pikkukyliä vuorien helmassa ja rinteillä.


Päivän aikana puhuimme usein, kuinka täälläkin voisimme asua. Tällainen kesäinen talvisää sopisi meille vallan mainiosti, että tammikuussa hedelmäpuissa kasvavat sitrushedelmät ja mantelipuut aloittavat jo kauniin kukintansa.



Navigaattori teki taas meille pikku kepposen loppumatkasta, kun se ajatti oikotietä pikkusillan kautta ja kylän läpi kapeaa tietä. Onneksi tuo oikaisureitti ei ollut pitkä. Kuitenkin muutama auto joutui peruuttelemaan taaksepäin, että sovimme kohtaamaan talojen liittymien kohdalla.

Ajoimme El Chorron pikkukylän kupeeseen patojärven rannalle puskaparkkiin yöksi, tänne. Täällä yön vietti toistakymmentä muutakin erimaalaista karavaanaria, jopa ruotsalainen ja useampi englantilainen. Meitä jo kotona vähän harmitti, kun kylän leirintäalue ei ollut tähän aikaan vuodesta auki. Olisimme hyvin mielellään näissä maisemissa viettäneet pitempään aikaa. Tultiin kutenkin yhdeksi yöksi.


Mökkiauton edestä puun alta oli turkoosinväriset näkymät järvelle. Pian kuitenkin tuli pimeys.


Ajokilometrejä ei tänään paljoa tullut, mutta useat pysähdykset, kaupassa käynti ja mutkaiset tiet tekivät päivästä pitkän, mutta erittäin mukavan ajopäivän. Tässä päivän ajoreittimme.



13.1.2017: Aamulla lähdimme kävelyretkelle kylään. Kylästä puolentoista kilometrin päässä loppuu kuuluisa Caminito del Rey -reitti. Kaikki jotka vaellusreitin kulkevat, tulevat kylän kautta suljetulta ja valvotulta reitiltä pois.


Kylässä oli rautatieasema, muutama pieni ravintola ja hotelli, ja kiinni oleva kauppa. Rakennus- ja tietyömaat olivat myös käynnissä.


Jos emme olisi nouseet järveltä vuorten juurelle, niin olisi jäänyt nämä kallioon rakennetut mökit näkemättä.

Metsässä puun alla oli suihkupaikka.

El Chorro -kylän jyrkät kalliot ovat kalliokiipeilijöiden suosioissa. Seurasimme jonkin aikaa nuorten hurjapäiden touhuja.


Aamupäiväkävelyn jälkeen matkamme jatkui.

Soleil


Tämän Joululomareissun aikaisemmat juttuosat:

Ei kommentteja: