30.6-16.7.2017Loma: 4.osa, AIVAN KUIN VUONOLLA

Vaikkei lähelläkään merta.

8.7.2017, lauantai: Yöllä sade rummutti mökkiauton kattoa ja maisemat olivat aamulla usvaiset, kun teimme lähtöä muihin maisemiin. Leiri oli valitettavasti purettava, kun leirintäalueen tonttipaikallemme oli tulossa uusi asukki tänään. Oli haikeaa jättää tämä upea seutu, mutta nyt tutustuimme tähän nurkkaan Nationalpark Berchtesgadenista. Monta mielenkiintoista ja kaunista asiaa saimme nähdä ja kokea, mutta monta asiaa ja polkua jäi näkemättäkin. Tänne varmasti vielä palaamme monta kertaa uudestaan.

Ajelimme viidentoista kilometrin päähän kolmelta aiemmalta reissulta jo tutuksi tulleelle seuduille Schönau am Königsseelle ja menimme Campingplatz Grafenleheniin. Meillä ei ole tapana käydä samalla leirintäalueella montaa kertaa, mutta tälle alueelle tulimme nyt jo neljännen kerran. Alue on hyvällä paikalla tehdä retkejä mihin päin luonnonpuistoa sitten haluaakaan mennä.

Sääkin selkeni iltapäivästä ja meidän oli hyvä pystyttää leiri uudestaan.

Königssee-järvestä virtaa leirintäalueen vierestä vuolaasti Königsseer Ache. Joen kohina kuului mukavasti mökkiauton sisälle asti.

Königssee-järven pohjoispäässä on pieni oma alueensa Königssee-kylä.

Königssee-kylälle lähdimme iltakävelylle. Tämä on paikka, jossa on aina ihmisiä ympäri maailmaa, jotka ovat tulleet katsomaan Königssee-järven kauneutta. Vaikka tämä paikka on myymälöineen kuin turistirysä, aina tänne on mukava tulla. Täällä on rauhallinen ja leppoisa tunnelma, kun "turistirysä" on pieni paikka. Yhtenä iltana, kun kävimme kahdeksan jälkeen kylällä syömässä ja enää ei järvelle kulkeneet veneet, niin paikka oli kuin kuollut. Vain kourallinen ihmisiä oli liikkeellä ja hiljaista oli ruokapaikoissakin.

Sade ukkosineen tulee vuorilla nopeasti. Palatessamme leirintäalueelle vuorilla näkyi kauniisti kaksoissateenkaari.

9.7.2017, sunnuntai: Päätettiin pitää toinen helpompi päivä perään. Käytiin katsomassa taas elämää Königssee-kylällä ja käveltiin järven rannalla. Oli mukava liukaskivinen reitti osan matkaa, jossa oli vaijeri, josta sai pitää kiinni ettei tipu jyrkänteen reunalta järveen. Kierretiin näköalapaikan ja metsän kautta takaisin. Matkaa sunnuntaikävelylle tuli vajaat kymmenen kilometriä parillasadalla nousumetrillä. 

Tässä muutama kuva lisää sunnuntaikävelyltä.

10.7.2017, maanantai: Vauhtia, nousuja ja vaarallisia tilanteita sekä jarruremonttia!

E-biket ovat kyllä niin huippujuttu. Tuovat niin paljon uusia juttuja elämään, kun niiden kanssa näkee paljon enemmän, kun pääsee päiväulkoilun aikana liikkumaan paljon suuremmalla alueella kuin mitä kävellen ehtisi. Saa myös kokea jännitystä, pientä pelkoakin ja onnistumisen suuria tunteita.

Tänään pyöräilimme Kührointhütte am Watzmannille. Sinne oli matkaa 12 kilometriä ja koko ajan nousua. Viimeiset kuusi kilometriä oli 10-25% nousua ja hiekkatietä. Nousu ei ole todellakaan aina helppoa, vaikka sähkö avustaa. Melkeinpä sanoisin, että raskaampaa kuin kävely, mutta pyörillä pääsee nopeammin. En taida itse edes kävellen niin hengästyä, kuin pyöräillessä jyrkissä nousuissa. Tunnin aikana kului 1300 kcal. Kolmessa kohtaa piti jyrkän kohdan hetki taluttaa pyörää, kun ei jaksanut vain voimalla polkea, mutta pyörän taluttaminen on näissä jyrkkyyksissä hyvin raskasta, kun pyörä on raskaampi kuin tavallinen pyörä.

On se vain aika suuri riemu, että pääsee tunnissa nousemaan 12 kilometriä ja 830 nousumetriä. :) Vertaan aina, että Kilpisjärvellä sinne Saanan päälle on 500 nousumetriä.

Kührointhütte am Watzmannin vieressä oli pieni St. Bernhardin kappeli vuorilla kuolleiden muistolle. Kappelin seinillä oli kolme muistokirjaa,
joissa oli uhrien nimet, iät ja kuolinpaikka. Nuorin uhri, minkä huomasimme, oli kaksivuotias kanjoniin tippunut. 

Meillä oli tarkoitus jatkaa matkaa hüteltä kävellen Watzmannhausille, jonne oli reilun kolmen kilometrin kävelymatka reilulla viidelläsadalla nousumetrillä, mutta jätimme pilvien vain koko ajan laskeutuessa alemmas tuon toiseen kertaan. Watzmannhaus oli pilvien peitossa. Kävimme kävelemässä Archenkanzelin näköalapaikalla, josta oli kauniit järvimaisemanäkymät alas Königsseelle ja St. Bartholomälle. Ja kun tältä reilun parin kilometrin kävelyltä saavuimme hütelle oli pilvet vielä alempana, joten ratkaisu, että emme nouse Watzmannhausille, oli oikea.

Alamäkeä oli alas sama 12 kilometriä. Muutamassa kohtaa niin jyrkkää, etten minä uskaltanut ajaa, vaan hetken talutin. Minusta irtosoratiet ovat pelottavia vuorimaisemissa. Pelkään, että pyörä lähtee liitämään alta pois. Olin jyrkässä mutkassa jo taluttamassa pyörääni, kun joku vanhempi mies huristeli ylhäältä jarrutellen mutkaan. Ei sillä vauhtia juuri ollut ollenkaan, kun hän kellahti kivet lennellen sivulleni metrin päähän, voi kauhistus. Ensimmäinen ajatus oli, että menen häntä auttamaan, mutta onneksi en siinä jyrkässä kohdassa sitä tehnyt. Oma pyöränihän olisi voinut rotkoon karata. Ei hänelle onneksi käynyt kuinkaan, vaan iloisesti jatkoi matkaa. Tuo oli juuri sitä mitä vähän pelkään, että noin voi käydä, kun liian äkkiä jarruttaa.

Jarrulevyt kuumenivat kovasti taas näissä alamäkilaskuissa. Loppumatkasta sitten alkoivat takajarrut kummallakin rohisemaan. Mökkiautolle tultuamme katselimme lähimmän pyöräliikkeen, joka oli kuuden kilometrin päässä Berchtesgadenissa ja kävimme ostamassa uudet kestävämmät jarrupalat, jotka Mieheni sitten vaihtoi. Nyt voi sitten jarrutellen nauttia vuoripyöräilystä lisää paremmilla jarrupaloilla. Saimme myös mukavan reilun kymmenen kilometrin iltaverryttelypyöräilyn mukavan seikkailupäivän päätteeksi.

 Meillä oli niin hauskaa!

11.7.2017, tiistai: Älykello käskee jo pitää lepo- ja palautumispäiviä! Tehtiin kuitenkin pieni pyöräretki, kun sadettakaan ei näkynyt.



Meillä oli aikomus pyöräillä Jennerbahnan väliasemalta vielä ylemmäs ja vaihtaa vaelluskengät jalkaan ja kävellä Jenner-vuoren huipulle, mutta se suunnitelma ei nyt onnistunutkaan. Jennerille tehdään uusia hissejä ja hissiasemia. Tämä suuri työmaa on vasta valmis keväällä 2018. Juuri se reitti, mitä meidän piti kulkea, oli suljettu kävelijöiltä ja pyöräilijöiltä työmaakoneiden takia. Teimme sitten suunnitelmiin muutos. Lähdimme pyöräilee Königsbachalmille. Sieltä olisi päässyt Jenner-vuoren huipulle, mutta nousu tuntui niin jaloissa, ettei jaksettu enää kävelemään lähteä kuin pieni kierros almin lähellä.

Kollaasikuvan vasemman alanurkan kuva. Katselimme tältä puolelta järveä, missä edellispäivänä kävimme.
Neliön kohdalla oli Archenkanzelin näköalatasanne. Watzmannhaus olisi ollut tuolla ympyrän sisällä. Mökkiautolle pyöräretkeltä tultuamme alkoi satamaan.

Oli niin hauskaa taas, vaikka paluureitti, joka oli kyllä virallinen pyöräilyreitti, mutta puolta lyhempi kuin menoreitti, oli niin jyrkkää paikoin, että arkajalkana sain pistää monta kertaa talutushommiksi. Jarrut toimivat loistavasti ja hyvä niin kun rotkoakin oli paikoin vasemmalla aika pitkästi.

Lepopäivän reitille tuli pituutta vain 16 kilometriä 785 nousumetrillä. Nousuosuus ei ollut mikään helppo juttu, vaikka akkupyörillä ajettiinkin. 

Älykello käskee levätä 120 tuntia, mutta jospa tehtäisi silti tulevina päivinä joku kiva vaellusretki.

Jatkuu,..

Soleil

Ps. Loman edelliset jaksot:

- 30.6-16.7.2017Loma: 1.osa, RENTOUTUMASSA

- 30.6-16.7.2017Loma: 2.osa, IHASTELEMASSA VUORIA

- 30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ