sunnuntai 5. marraskuuta 2017

5.11.2017: SYKSYISESSÄ SATEESSA

Hernepellon reunalla ja lintulammella. Uusi lintulajibongaus sekä kaksi harmittavaa ohilentoa, josta ei kuvaa kerennyt napata. Myös Siirin kuulumisia.


Mukava lyhyt työviikko takana, kun keskiviikkoiltana tulimme pyhäinpäivälomalta kotiin Italiasta. Täällähän tiistai (Reformationstag, uskonpuhdistuksen päivä) ja keskiviikko (Allerheiligen, pyhäinpäivä) olivat pyhäpäiviä. Ilmat kotona olivat olleet muutaman päivän juuri lomamme aikaan kylmemmät. Mukavasti ilma lämpeni torstaina. Olemme saaneet nauttia sinisestä taivaasta ja 15 asteen lämmöstä. Lauantaina emme ehtineet ulkoilemaan ja tänään lähdimme pienelle retkelle ja kävelylle vesisateseen. Lämpökin oli laskenut 8-9 asteeseen, mikä tuntui kylmältä.

Autosta kävelylle lähtiessämme lähipuusta lehahti lentoon kaksi tikkaa, jotka olisivat luultavasti olleet uusia bongauksia, mutta kamera ei ollut vielä kädessä ja kuva jäi ottamatta. Tämän hongan pelti-/vaneritikat jäivät vain tikkakuviksi.


Lauantaina auton kyydissä valitin, kun aurinko porotti niin kirkkaasti silmiin. Tänään oli harmaata.

Kaukana pellolla oli lammaslauma.

Lintulammella tapasimme uuden tuttavuuden, tiibetinhanhen. Lintu oli niin kaukana, että vähästä valosta johtuen kuvat ovat surkeita, mutta linnun kuitenkin tunnistaa kuvasta.


Kaikki linnut olivat kaukana. Sinisorsat olivat enemmistönä linnuista, mutta mm. afrikan- ja metsähanhia, merimetsoja, harmaasorsia, jalo- ja harmaahaikara. 


Harmaudessa suuren valon toi sininen leimahdus, kuningaskalastaja. Oli taas tuttuun tapaan niin nopea, että kuva jäi nappaamatta. Mehän linnun tapasimme vuosi sitten monta kertaa ja aivan kotilammillakin. Tänä kesänä emme ole tätä hienoa lintua nähneet.


Tässä muutama kuva hernepellon reunalta.


Eilen auringon paisteessa ihastelin kaunista ruskaa, keltaisena kukkivia rypsi- ja auringonkukkapeltoja.

Viikolla keräsimme Kissojen kanssa parvekkeelta tekokukat laatikkoon. Ja odotellaan hetki, että saamme kaivaa joulukoristelaatikot esiin. :)

Siirille kuuluu hyvää. Tilannehan oli huono jo puolitoista vuotta sitten, mutta siitä selvisimme ja nyt selvisimme vielä toisen kerran saksalaisen tehohoidon ansiosta kriittisestä tilasta. Hoito jatkuu Siirin loppuelämän.

  Hän saa paljon rakkautta ja aivan erityistä hoitoa. Hän ei ole hienosta ruoka-automaatista heinäkuun jälkeen syönyt kuin muutaman kerran. En tiedä miksi. Ajatteleeko hän, että mööpeli tekee hänelle pahan olon eikä siksi syö siitä. Se, että tiedän, mitä hän päivän aikana syö, niin hän saa raksunsa ruokaliinan päältä pienissä erissä nenän eteen kannettuna. Olen kuppiin punninnut oikean päiväannosmäärän. Pehmytruokaa on myös tarjolla. Jos ei ruokaa ole tarpeeksi tarjolla, niin Siiri alkaa tekemään ilkeyksiä ja särkemään rottinkikoria. Siiri on enempi ollut aina kuivaruuan syöjä. Siiri juo itsekin vettä, mutta annan muutaman kerran päivässä ruiskulla suuhun vettä, että saavat munuaiset nestettä tarpeeksi, ettei käy kuin heinäkuussa.

Prinsessan yksi leikki on aina ollut, että hän menee hillumaan kiipeilytelineen laatikkoon ja komentaa sieltä palvelijan kaveriksi leikkiin. Mutta nyt syksyn aikana on Siiri monet kerrat myös mennyt tuonne ja huutanut, vaikka hän ei usein ääntele, että nyt tänne leikkimään.

Mustat-Tytöt odottavat jo kovasti 11 vuotisjuhlia. Siirillähän ne ovat joulukuun alussa. Jokainen yhdessä eletty päivä on suuri onnenpäivämme josta nautimme suurin sydämin.

Kuvat viimeisen kahden viikon ajalta.


 Soleil 

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hienoja kuvia!

Soleil kirjoitti...

Kiitos kommentista! :)